|
Kiertotalous on osa laajempaa globaalin
talouskehityksen ilmentymää, josta käytetään myös nimitystä talouden
6. aalto. Talouden kuudennella aallolla viitataan yleisesti
taloustieteilijä Nikolai Kondratieffin muotoilemaan teoriaan
talouden pitkäaikaisista sykleistä, joista jokaisella on juuri sille
tyypillisiä teknologioita ja yhteiskunnallisia rakenteita.
Käytännössä globalisaation, informaatioteknologian, digitaalisten
ratkaisujen ja muiden teknologisten sovellusten yhä nopeutuvina
innovaatioiden kautta vanhoja työtehtäviä ja kokonaisia talouden
toimialoja katoaa ja uusia syntyy kiihtyvällä vauhdilla; ts.
talouden pitkien syklien frekvenssit lyhenevät koko ajan.
Negatiivisena seurausvaikutuksena tästä on mm. rakennetyöttömyyden
kasvu: ts. taantumien jälkeisiä seuraavia noususuhteista huolimatta
on iso joukko työttömiä ihmisiä, jotka eivät enää hyödy
kasvusuhdanteesta, vaan heidän työttömyytensä jatkuu, koska heidän
aiempi työympäristönsä on joko uudistunut radikaalisti tai se on
saattanut kadota markkinoilta kokonaan.Kiertotalous linkittyy
talouden 6. aallon tendenssiin globaalin resurssiniukkuuden osalta.
Kiertotalous muodostuu mm. seuraavista
osa-alueista: a) maankäytön ja energian tehokkaammasta
hyödyntämisestä, b) ns. jakamistaloudesta (sharingeconomy), jossa
hyödykkeiden käyttöikää ja – astetta pyritään nostamaan erilaisin
ratkaisun, c) tavaroiden, materiaalien, komponenttien
resurssitehokkaasta kierrätyksestä, uudelleen ja uusiokäytöstä.
Suomi on maailmassa kiertotalouden edelläkävijöitä erityisesti
laajoihin energia-, materiaalivirta ja kierrätysratkaisujen
suunnittelussa ja ohjelmien käynnistämisessä.
Jakamistalous (engl.
sharingeconomy) on tapa jakaa, lainata tai vuokrata tavaroita
omistamisen sijaan. Termillä viitataan yhteiseen tai yhteisölliseen
talouteen, kuluttamiseen, käyttöön ja tuotantoon.Jakamistalouden
ydinajatuksia ovat vajaakäytössä olevien resurssien tehokkaampi
hyödyntäminen, siirtymä omistajuudesta käyttöoikeuksiin sekä
vertaistoiminta ja -tuotanto. Tavaroita voidaan myös lahjoittaa tai
vaihtaa. Myös palveluiden jakaminen tai eri palveluihin yhdessä
osallistuminen kuuluu jakamistalouteen. Uudenlainen hajautettu
tavarantuotanto voidaan myös lukea jakamistalouteen. Tässä tuotteita
valmistavat ihmiset ja yritykset käyttävät yhteisiä työvälineitä,
jakavat tietoa ja osaamista luoden yhteistyössä jotakin uutta.
Toinen nimitys ilmiölle on
yhteiskuluttaminen (englanniksi collaborativeconsumption). Ilmiön
tavoitteena on antaa yhä useammalle mahdollisuus kuluttaa tavaroita
ilman että jokainen joutuisi tavaran itse ostamaan. Samaan aikaan
tavaran käyttöaste nousee ja käyttäjät osallistuvat kestävään
kehitykseen. Jakamistaloudesta tai samasta ilmiöstä käytetään
lisäksi useita muita termejä, kuten vaihdanta-, vertais-, välitys-,
yhteistyö-, yhteistoiminta-, kansalais- osallisuus-,
käyttöoikeustalous. Jakamistalouden käsitteestä ja sen alasta ei ole
yksimielisyyttä.
Tavaroiden ja materiaalien ”nuuka”
käyttö ei ole vierasta Suomessa ja maailmalla. Vielä ennen sotia
Suomen talouden nojautuessa pientalovaltaiseen maatalouteen ja
varhaiseen teollisuuteen tavaroita ja materiaaleja käytettiin
säästeliäästi, niitä kierrätettiin, korjattiin ja
kierrätysmateriaaleista tehtiin uusia tuotteita. Kiertotaloudessa on
samoja piirteitä, mutta volyymitasot ovat valjastettu toisella
tavalla.
Me Ekokaarina Oy:ssä uskomme vakaasti,
että tavaroiden, komponenttien ja materiaalien tehokas käsittely ja
kierrättäminen sekä korjaaminen kokevat paitsi teollisesti, myös
yhteiskunnallisesti kokevat ”uusrenesanssin”. Ekokaarina Oy:n
osaaminen on valjastettu juuri korjaus- ja uusiotalouden ympärille.
Pääset tarkemmin lukemaan meidän näkemyksiämme uusio- ja
korjaustalouden ajatuksista sivulla
Kiertotalous
ja Ekokaarina Oy |
